Tuohitrumpetti (mm. tano- ja karhutorvi, ämyri ja tyytty) on koivun tai lepän tuohinauhasta kierretty torvi, jonka alapää on sidottu osittain halkaistulla oksanpätkällä. Tämän 10-200 cm pitkän sormiaukottoman torven muoto on vaihdellut käyrästä suoraan käytettävän tuohen pituuden, leveyden ja paksuuden mukaan. Tuohesta on kääritty näkyviin vaihtelevasti pinta- ja välituohi. Toisinaan tuohisuppilo on kääritty puuputkesta valmistetun suukappaleen ympärille puhaltamisen helpottamiseksi.
Voimakasääninen tuohitrumpetti on ollut paimenten apuna karjan kaitsemisessa sekä karhujen ja susien pelottelussa. Myös piiat ovat käyttäneet metrin pituista ämyriä kutsuessaan lehmiä iltalypsylle. Perimätiedon mukaan vielä 1900-luvun alussa jotkut vanhat miehet ovat soitelleet tuohitorvella niin kauniisti, että koko kylän väki on pysähtynyt kuuntelemaan.
Tuohitrumpeteilla lienee soitettu alueellamme jo esihistoriallisena aikana, 1000 jKr ja se on suhteellisen helppotekoisena ja käytännöllisenä soittimena ollut erittäin yleinen Suomessa ja Karjalassa. Tuohitorvella on ollut vahva asema musiikillisena instrumenttina erityisesti Pohjois-Savossa ja -Karjalassa, Kainuussa ja Vienassa 1930-luvulle saakka.
