Piiskuklarinetti (piisku, paimentorvi ja -huilu) on soitinakennustekniikoiden yhdistelmä. Vääntötekniikalla aikaansaadun 20-30 cm pitkän paju- tai mäntyputken puhalluspään yläosa on vuoltu ohueksi lehdykäksi. Sen alla ollut putken osa on korvattu erillisellä kappaleella, joka on onteloitu sisältä, mutta jätetty kärjestään umpinaiseksi. Klarinettiin on toisinaan koverrettu 3 sormiaukkoa ja/tai liitetty sen alapäähän tuohinen kaikusuppilo. Komeissa paimentorvissa on usein myös juuresta tai tuohesta punottu kantokahva.
Piiskuklarinetti on ollut komea, taianomainen paimenen torvi, jota sai perimätiedon mukaan valmistaa ja kantaa vain siihen kastettu paimen. Kerrotaan, että oikeus paimentorven kantamiseen oli vain muutamalla musikaalisella suvulla. Piiskuklarinetteja tiedetään rakennetun myös riihen lämpeämistä odotellessa. Soitin on tunnettu Etelä-Pohjanmaalla 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.
