Kärjennoukka

Kärjennoukka (mm. häriänneukka, porsaanhuuli, puavopilli) on noin 10 cm pitkä, halkioputkinen klarinettisoitin. Putken alimmainen puolisko on koverrettu puhalluspään reunaa lukuunottamatta. Päällyskappaleessa on muutaman sentin pituinen, ohut kieli. Koverretut puoliskot on liitetty yhteen mm. vitsaksella, ruohositeellä, kuoriputkella tai soittamisen aikana sormin puristaen. Kärjennoukan voi tehdä mm. pajusta, lepästä, koivusta ja katajasta.

Voimakasäänistä kärjennoukkaa on käytetty signaalien antamiseen ja ajanvietteeksi. Laji omaksuttiin Etelä-Pohjanmaan alueelle mahdollisesti jo 1200-luvun lopulla ja 1700-luvulta 1800-luvulle se lienee ollut yleinen etenkin Ilmajoella. Kärjennoukkaa tiedetään soitetun myös Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa ainakin 1800-luvulla.


Sormiaukollinen kärjennoukka (mm. käriännoukka, planeetti, leppäpilli) on soittimen 15-30 cm pitkä versio, johon on kaiverrettu 3-5 sormenpesillä varustettua sormiaukkoa.
Tällä musiikillisesti monipuolisemmalla kärjennoukalla tiedetään soitetun tunnettuja kappaleita mm. jatkosodan rintamalla. Oletettavasti se on ollut ajanvietesoittimena myös paimenten käytössä. Sormiaukollinen kärjennoukka on tunnettu Pohjanmaalla ja Ylä-Satakunnassa 1900-luvun puoliväliin saakka.

Sorry, comments are closed for this post.