Säkkipilli (maha, rakkopilli) on vasikan tai lehmän mahalaukusta tehty soitin. Rakkopillejä on tehty mm. sian virtsarakosta. Vanhan, kansanomaisen mallin mukaan säkkipilliin kuuluu vain kaksi putkea; esimerkiksi luusta tai messingistä valmistettu puhalluspilli sekä oletettavasti 6-8-reikäinen melodiapilli. Melodiapillin puisen sormiaukkoputken yläosassa, soittimen sisällä, on ruokoputkesta valmistettu klarinetin suukappale. Myöhemmin säkkipilleihin on alettu rakentaa eripituisia bordunapillejä säestämään melodiapillillä soitettavaa sävelmää.
Säkkipilli ei juurtunut kalevalaista runolaulua suosivan rahvaan elämänpiiriin keskiajalla, sillä se liittyi lähinnä senaikaiseen kaupunkikulttuuriin ja ylimystön tanssiharrastukseen. Ruotsalaiset ja saksalaiset leikarit eli kiertelevät pelimannit ovat kuitenkin todennäköisesti soittaneet säkkipilliä toreilla sekä mm. häätanssien säestykseksi Länsi-Suomen kaupungeissa 1400-1600-luvuilla. Arkeologisten löytöjen perusteella säkkipilliä on saatettu soittaa mm. markkinoiden yhteydessä myös Satakunnassa, Etelä-Savossa ja Kanta-Hämeessä 1700-ja 1800-luvuilla. Eräs todiste säkkipillin historiasta maassamme on Taivassalon kirkon kalkkimaalauksessa.
Nykyään säkkipilli kuuluu useiden Suomessa toimivien vanhan musiikin orkestereiden instrumentteihin.
