Parkkipilli

Parkkipilli (tuohihuilu, kaarnapilli, pärri) muodostuu ohuesta tuohinauhasta, joka pingotetaan kahden koivusta kiskotun  tukevan 7 cm x 3 cm  kaarnanpalan väliin. Lehdykkänä voi tuohen asemasta käyttää myös koivun tai ratamonlehteä.
Parkkipillin tiedetään kuuluneen nuorten poikien soittimiin maamme itärajalla. Näitä 1900-luvulla harvinaisia pillejä on löydetty Karjalan Kannakselta, Kainuusta, Pohjois-Pohjanmaalta, Savosta ja Keski-Lapista. Laji on levinnyt Suomeen Venäjältä todennäköisesti 1700-luvulla.

  • Paimensoittimet

  • Ääninäytteitä

  • CD:t
  • LAULUJA POLULTA (2CD) JA LABYRINTTI LEPOON (CD)

    Pääasiassa säestyksettömissä laulelmissani on herkkää voimaa, jota ammennan elämästäni, luonnosta ja ihmissuhteista. Olen säveltänyt, laulanut ja soittanut kaiken itse; taustalla kuuluu toisinaan lehmätorven ammuntaa ja hevostorven hirnahtelua sekä viisikielisen kanteleen viattomuutta. Labyrintti lepoon -äänitteellä on karjalaisesta äänellä itkemisen perinteestä ammentavia itku- ja ylistyslaulujani mm. metsälle, vedelle, mullalle ja parisuhteessa eläville naisille.

    Äänitykset ja editoinnit: Juha Kaarsalo, masterointi: Olli Kaarnisto. Äänitteitä on saatavilla: