Umpihuilu (pihlaja- ja soropilli) raken-
netaan pajun, raidan tai lepän kuori-
putkesta. Materiaaliksi sopivat myös
putkikasvit, luu ja metalli. 10-30 cm
pitkässä, sormiaukottomassa umpi-
huilussa on tulppa puhalluspään ja
särmäaukon välissä sekä putken ala-
päässä. 2-3 cm paksun huilun puhal-
luspää on tylppä tai viisto.
Laji on tunnettu Suomessa Itä-Uudel-
tamaalta Päijänteen länsipuolelle,
Saimaan itäpuolelta Pielisen etelä-
puolelle sekä Tornionjoen alajuoksun alueella.
Sormiaukollinen umpihuilu (rakko-, leppä- ja putkipilli sekä putkihuilu) eroaa edellisestä soittimesta 2-4 sormiaukollaan.
Perimätiedon mukaan tällaisia huiluja rakennettiin, kun oltiin töissä niityllä tai metsässä 1800-luvun lopulla. Kerrottiin myös tällaisten huilujen teon olleen paimenten mieliaskareita, pystyihän tällä huilulla soittamaan yksinkertaisia sävelmiäkin.
Oletettavasti sormiaukollinen umpihuilu on ollut pääosin länsi-suomalainen soitin, mutta se on tunnettu myös Kannaksella.
