Pajupilli / pyypilli

Pajupilli (mm. leppäpilli, -luiru, rakkopilli, karihuil)
on noin 10 cm pitkä ja 1-3 cm paksu huilusoitin,
jossa tulppa on kiinteä osa huilun rakennetta.
Pillin rakennusaineena voidaan käyttää pajun
ohella mm. leppää, haapaa ja pihlajaa.

Pajupilli on perinteisesti ollut lasten ja paimen-
ten soitin. Perimätiedon mukaan pajupillin soi-
tolla on pyritty nostattamaan tuulta paarmojen
karkottamiseksi karjasta. Nykyaikana ylivoimai-
sesti tunnetuinta paimensoitinta, pajupilliä, on
soitettu kaikkialla Suomessa Lappia myöten.
Myös pajupilli-nimitys on tunnettu kaikkialla.
Pajupilli lienee kulkeutunut Lounais-Suomeen vasarakirveskulttuurin mukana jo 2500 eKr. Toisaalta vanhin varma tieto lajista lähiympäristössämme on Carl Linnéltä 1700-luvulta.

Pyypilli (pyypiisku) on minikokoinen, 3-5 cm pitkä ”pajupilli”. Entisajan linnustaja rakensi pyypillinsä useimmiten kuusesta, mutta pajua, leppää ja katajaakin käytettiin.

Pillillä piiskuttamalla eränkävijät ovat houkutelleet pyitä piiloistaan kaikkina vuodenaikoina. Pyypillien hyödyntäminen on seurannut saalistuslinnun levinnäisyyttä. Kaakkois-Suomessa ei ole rakennettu pajupillin kaltaisia pyypillejä lainkaan; siellä on tehty rakenteeltaan erilaisia pyypiiskuja lintujen sulista.

Sorry, comments are closed for this post.