Alasärmähuilu

Alasärmähuilu (puupilli) on tulppakanavahuilu, jossa särmäaukko on tylpän puhalluspään alapuolella. Noin 25-45 cm pitkän huilun muoto on valmistettu sorvaamalla tai pintaa on koristeltu veistelemällä. Putki on valmistettu poikkeuksellisesti poraamalla ja 4-6 sormiaukkoa on tehty raudalla polttamalla.
Alasärmähuiluja ei tiedetä valmistetun lainkaan kotioloissa, vaan niitä on ostettu mm. toreilta. Soittimien asteikot ovat olleet diatonisia ja niiden sävelala on ollut yli oktaavin laajuinen, mikä on harvinainen ainutlaatuinen ominaisuus suomalaiskarjalaisissa huiluissa. Joidenkin paimenten ja musikaalisten henkilöiden tiedetään soitelleen musikaalisesti melko vaativaa alasärmähuilua.
Alasärmähuiluja on talletettu museoihin Länsi-Suomen alueelta, Savosta ja Itä-Uudeltamaalta. Vanhin huiluista on vuodelta 1835 ja uusimmat 1960-luvulta. Kaakkois-Euroopassa yleinen alasärmähuilu lienee levinnyt Suomeen mm. mustalaisten ja venäläisten sotilaiden mukana.

  • Paimensoittimet

  • Ääninäytteitä

  • CD:t
  • LAULUJA POLULTA (2CD) JA LABYRINTTI LEPOON (CD)

    Pääasiassa säestyksettömissä laulelmissani on herkkää voimaa, jota ammennan elämästäni, luonnosta ja ihmissuhteista. Olen säveltänyt, laulanut ja soittanut kaiken itse; taustalla kuuluu toisinaan lehmätorven ammuntaa ja hevostorven hirnahtelua sekä viisikielisen kanteleen viattomuutta. Labyrintti lepoon -äänitteellä on karjalaisesta äänellä itkemisen perinteestä ammentavia itku- ja ylistyslaulujani mm. metsälle, vedelle, mullalle ja parisuhteessa eläville naisille.

    Äänitykset ja editoinnit: Juha Kaarsalo, masterointi: Olli Kaarnisto. Äänitteitä on saatavilla: