Pajupilli / pyypilli

Pajupilli (mm. leppäpilli, -luiru, rakkopilli, karihuil)
on noin 10 cm pitkä ja 1-3 cm paksu huilusoitin,
jossa tulppa on kiinteä osa huilun rakennetta.
Pillin rakennusaineena voidaan käyttää pajun
ohella mm. leppää, haapaa ja pihlajaa.

Pajupilli on perinteisesti ollut lasten ja paimen-
ten soitin. Perimätiedon mukaan pajupillin soi-
tolla on pyritty nostattamaan tuulta paarmojen
karkottamiseksi karjasta. Nykyaikana ylivoimai-
sesti tunnetuinta paimensoitinta, pajupilliä, on
soitettu kaikkialla Suomessa Lappia myöten.
Myös pajupilli-nimitys on tunnettu kaikkialla.
Pajupilli lienee kulkeutunut Lounais-Suomeen vasarakirveskulttuurin mukana jo 2500 eKr. Toisaalta vanhin varma tieto lajista lähiympäristössämme on Carl Linnéltä 1700-luvulta.

Pyypilli (pyypiisku) on minikokoinen, 3-5 cm pitkä ”pajupilli”. Entisajan linnustaja rakensi pyypillinsä useimmiten kuusesta, mutta pajua, leppää ja katajaakin käytettiin.

Pillillä piiskuttamalla eränkävijät ovat houkutelleet pyitä piiloistaan kaikkina vuodenaikoina. Pyypillien hyödyntäminen on seurannut saalistuslinnun levinnäisyyttä. Kaakkois-Suomessa ei ole rakennettu pajupillin kaltaisia pyypillejä lainkaan; siellä on tehty rakenteeltaan erilaisia pyypiiskuja lintujen sulista.

  • Paimensoittimet

  • Ääninäytteitä

  • CD:t
  • LAULUJA POLULTA (2CD) JA LABYRINTTI LEPOON (CD)

    Pääasiassa säestyksettömissä laulelmissani on herkkää voimaa, jota ammennan elämästäni, luonnosta ja ihmissuhteista. Olen säveltänyt, laulanut ja soittanut kaiken itse; taustalla kuuluu toisinaan lehmätorven ammuntaa ja hevostorven hirnahtelua sekä viisikielisen kanteleen viattomuutta. Labyrintti lepoon -äänitteellä on karjalaisesta äänellä itkemisen perinteestä ammentavia itku- ja ylistyslaulujani mm. metsälle, vedelle, mullalle ja parisuhteessa eläville naisille.

    Äänitykset ja editoinnit: Juha Kaarsalo, masterointi: Olli Kaarnisto. Äänitteitä on saatavilla: