Loimaan työväenopiston suunnittelijaopettaja Marja Junnikkala pyysi minulta keväällä kurssin, joka innostaisi ihmisiä käyttämään mahdollisesti nurkissa lojuvia kansansoittimia. Innostuin ideasta, ja marraskuu on kulunut soittimia rakennellessa, ”selkonuottien” laatimisessa ja viikoittaisissa tapaamisissa. Olen kolmena iltana opastanut perinnesoittimilla musisointiin kolmen sukupolven rohkeita edustajia, joista osalla ei ole lainkaan kokemusta soittamisesta.
Aloitimme nynnypilliin hyräilemisellä, ilmaisun ilo oli helppo havaita, eikä kukaan arastellut. IMprovisoimme ja nynnyttelimme osallistujien toivelauluja: Finlandia-hymni, Karjalan kunnailla, Hummani hei, Lapin äidin kehtolaulu ja Iltalaulu.
Kanteleensoittoa on harjoiteltu eniten, alle viiden tunnin aikana olemme soittaneet viisikielisillä sointuja ja/tai melodiaa jo aika monesta laulusta: Konevitsan kirkonkellot, Tiedän paikan armahan, Joulu on taas, Toivotus hyvän joulun ja Kodin kynttilät.
Yhtenä kurssi-iltana rentoutusohjaaja Tiina Törö ohjasi rumpurentoutuksen ja yhteissoittoa lapinrummuilla.
Olen rakentanut kurssilaisten käyttöön nynnypillien lisäksi ruokopillejä (A-duuri) ja paimenhuiluja (C-duuri). Onneksi sain erinomaista oppia Gunnar Stenmarkilta Folk Flute Academyn järjestämällä kurssilla elokuussa. Syyslukukauden päätteeksi onnistuimme soittamaan Porsaita äidin oomme kaikki upouusilla paimenhuiluilla!
