Muinaisten pillien, torvien ja huilujen soittoharjoittelu kulkee käsi kädessä niiden rakentamisen kanssa. Soittaja kohtaa ylimääräisiä haasteita niin kauan, kunnes rakentaja oppii soitintyypin äänenmuodostuksen lainalaisuudet tarpeeksi tarkasti voidakseen rakentaa helpposoittoisen instrumentin. Pitkäjänteisen harjoittelun analyyttinen ja luova koitos palkitaan molemmilla työsaroilla kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Kokemuksen kertyessä soittoharjoittelu alkaa vähitellen tuottaa itsekurin ja hauskojen ääniyllätysten lisäksi myös puhdasta soittamisen riemua. Vanhakantaisten puhallinsoitintemme joukossa on tunnistettavissa monet nykyaikaiset soittimet, kuten pillit, huilut, klarinetit, trumpetetit ja oboet.
Ruokopilliä soitettaessa pilli pidetään syvällä suussa, jotta ylähuuli ei paina soittimen kieltä kiinni. Ennen puhaltamista on hyvä katsoa, onko pillissä tulppa valmiina vai pitääkö pillin pää tukkia omalla kielellä soitettaessa. Jos pilli ei soi, kannattaa tarkistaa, että soittimen kieli on noin millimetrin irti ruo'on pinnasta. Näin ilma pääsee virtaamaan soittimeen ja liikuttamaan sen kieltä, jolloin ääni syntyy. Tarvittaessa soittimen kielen juureen voidaan sitoa ompelulanka tai hevosen häntäjouhi kieltä nostamaan. Tällöin soitin toimii paremmin myös lapsen suussa, jossa sylki usein "liimaa" soittimen kielen kiinni runkoon. Soittimen kuivuttua pilli toki on jälleen soittokunnossa. Jotkut ruokopillit vaativat huomattavasti voimakkaamman puhalluksen, kun taas toiset soivat erittäin herkästi. Tämä johtuu pillin kielen onnistumisesta, pillin pituudesta ja paksuudesta. Mikäli pillin sisällä tai kielen alla on rassauksen jäljiltä kalvoa, häiritsee se erittäin todennäköisesti äänen syntymistä.
Kärjennoukka ja hautatorvi on soitettaessa syytä työntää suuhun soittimen nokan juurta myöten, jotta kieli pääsee värähtelemään. Huulet kannattaa pitää puhaltamisen aikana kiinni.
Tukkotekniikkaa on käytetty kämmenkouruun puhaltamisen yhteydessä silloin, kun on haluttu muuttaa äänen korkeutta. Sitä on käytetty erityisesti sormiaukottomiin sarviin puhallettaessa. Kun ilmapatsaan kokoa muutetaan saadaan korkeampia ja matalampia ääniä. Tukkotekniikassa voidaan käyttää vain toista tai molempia käsiä kaikusuppilon reunoilla tai sisällä. Pajupilliäkin tiedetään soitetun kämmenen sisässä tukkotekniikkaa hyödyntäen, jolloin siitä on saatu useampia ääniä.
Trumpettisoittimiin puhallettaessa ääni syntyy huulten värähdellessä toisiaan vasten. Mitä voimakkaammin puhalletaan, sitä korkeampi ääni. Jos trumpetin puhalluspään poraus on pieni puhallusvoimaa tarvitaan paljon ja soittimen ääniskaala on ylempänä. Jos taas torven puhalluspää on suuri, esimerkiksi halkaisijaltaan yli senttimetrin laajuinen, matalammat äänet syntyvät helposti, mutta korkeampiin ääniin vaaditaan erityisen voimakas ilmanpaine.