Category Archives: Idioglottiset eli kiinteällä lehdykällä varustetut klar

Tronopilli

Tronopilli (mäntypilli, pajupilli) tehdään vääntämällä
aikaansaadusta noin 20 cm pitkästä mänty- tai
pajuputkesta, jonka puhalluspäähän on vuoltu huuli
pilli. Pillissä on 2-6 sormiaukkoa. Kuvan tronopilli on
rakennettu seljasta.

Tronopillillä on lurittelun lisäksi harjoiteltu soittamaan
myös tunnettuja kappaleita, mm. ’Ukko Nooa’ ja
’Paimenpoika’ -sävelmiä, polskia ja virsiä. Soitin on
tunnettu Etelä-Pohjanmaalla ja Kannaksella ainakin
1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.


Kelttitorvi

Kelttitorvi (pajutotto, paimentorvi, tuohitorvi) koostuu puurunkoisesta huulipillistä ja kaikusuppilosta, joka voi olla sarvea tai puunkuorta. Kelttipilli on saanut nimensä lehdykkäkappaleen materiaalin, männynkerkän eli keltin, mukaan. Pilliosa voidaan valmistaa myös pajusta ja lepästä. Torven pituus on 15-110 cm, riippuen torveksi kierrettävän tuohi- tai lepänkuorinauhan pituudesta.
Paimenet ovat soitelleet kelttitorvella lähettääkseen viestejä toisilleen ja ajankulukseen 1800-luvun lopulla. Soitin on tunnettu laajalla alueella, mm. Hämeessä, Uudellamaalla, Kymenlaaksossa, Savossa, Etelä- ja Pohjois-Karjalassa sekä Karjalan Kannaksella.

Säkkipilli

Säkkipilli (maha, rakkopilli) on vasikan tai lehmän mahalaukusta tehty soitin. Rakkopillejä on tehty mm. sian virtsarakosta. Vanhan, kansanomaisen mallin mukaan säkkipilliin kuuluu vain kaksi putkea; esimerkiksi luusta tai messingistä valmistettu puhalluspilli sekä oletettavasti 6-8-reikäinen melodiapilli. Melodiapillin puisen sormiaukkoputken yläosassa, soittimen sisällä, on ruokoputkesta valmistettu klarinetin suukappale. Myöhemmin säkkipilleihin on alettu rakentaa eripituisia bordunapillejä säestämään melodiapillillä soitettavaa sävelmää.

Säkkipilli ei juurtunut kalevalaista runolaulua suosivan rahvaan elämänpiiriin keskiajalla, sillä se liittyi lähinnä senaikaiseen kaupunkikulttuuriin ja ylimystön tanssiharrastukseen. Ruotsalaiset ja saksalaiset leikarit eli kiertelevät pelimannit ovat kuitenkin todennäköisesti soittaneet säkkipilliä toreilla sekä mm. häätanssien säestykseksi Länsi-Suomen kaupungeissa 1400-1600-luvuilla. Arkeologisten löytöjen perusteella säkkipilliä on saatettu soittaa mm. markkinoiden yhteydessä myös Satakunnassa, Etelä-Savossa ja Kanta-Hämeessä 1700-ja 1800-luvuilla. Eräs todiste säkkipillin historiasta maassamme on  Taivassalon kirkon kalkkimaalauksessa.

Nykyään säkkipilli kuuluu useiden Suomessa toimivien vanhan musiikin orkestereiden instrumentteihin.

Huulipilli

Huulipilli (leppäpilli, pajupilli, pilli) on noin  3-7 cm pitkä puuputki, jonka  puhalluspäähän on vuoltu ohut, parin sentin mittainen lehdykkä. Tämän sormiaukottoman klarinettisoittimen putki on valmistettu vääntötekniikalla lepästä, männystä, pajusta tai koivusta. Soittajan kieli toimii klarinetin tulppana.
Sellaisenaan, ilman kaikusuppiloa, huulipilli lienee ollut harvinainen. Paimenten tiedetään soittaneen huulipillillä yksinkertaisia melodioita  tukkimalla ja avaamalla pillin alapäätä kämmenkourullaan. Huulipilli on ollut käytössä Kannaksella, Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa.

Leropilli

Leropilli (liropilli, pilli, lulletti) on puusta halkaisutekniikalla valmistettu klarinettisoitin. Pillissä on 2-8 polttamalla tehtyä sormiaukkoa, joihin on vuoltu sormenpesät. Koverretut puoliskot on liitetty yhteen narulla. Pillin päähän voidaan haluttaessa liittää ääntä voimistava tuohisuppilo.
Melko voimakasääninen leropilli on ollut paimenten käytössä ainakin 1800-luvulta 1900-luvun alkuun. Perimätiedon mukaan viheltävälle karhulle pilliä soittanut paimen on saanut karhun matkimaan pillin ääntä. Leropilli on tunnettu Lapin ja Keski-Pohjanmaan ohella mm. Kainuussa ja Laatokan Karjalassa.

Putkipilli

Putkipilli/jatkossoropilli on rakenteeltaan klarinettisoitin, joka valmistetaan kahdesta sisäkkäin työnnetystä putkikasvin varresta. Pillin pituus, yleensä noin  10-50 cm, määräytyy putkien pituuden mukaan. Ohuemman putken päähän on viilletty lehdykkä, joka värähtelee puhallettaessa. Soittimen rakentamiseen voidaan käyttää mm. järviruokoa, olkea tai koiranputkea. Soittimessa ei todennäköisesti ole ollut sormiaukkoja.
Putkipilli on todennäköisesti  ruokopillistä kehitetty soitin, jolla on luriteltu omaksi iloksi oletettavasti 1800- ja 1900-luvuilla. Soittimesta on tietoja paikallisesti vain Oulun seudulta.