Category Archives: Heteroglottiset eli irtonaisella lehdykällä varustetut

Liru

Liru (pilli, brelo,truba) on 25-50 cm pitkä, lepästä tai haavasta
halkaisutekniikalla rakennettu klarinettisoitin. Tuohipäällys-
teisen soittimen puhalluspäähän on liitetty katajasta valmis-
tettu ohut lehdykkä tuohinauhan avulla. Lirun kolme tai neljä
sormiaukkoa sijaitsevat puolivälissä putkea, joka on alapääs-
tään kartiomainen.

Aunuksessa ja todennäköisesti myös Vienassa 1800-luvun
lopulta viime vuosikymmeniin asti tunnettu soitin on ollut
paimenten käytössä.

 

Luttu

Luttu (tuohitorvi, luddu, brelo) on 40-60 cm pitkä, koverretuista oksanpuolikkaista rakennettu klarinetti. Sen kapea puhalluspää laajenee 2-4 sormiaukon jälkeen vähitellen 4-7 cm laajuiseksi lieriöksi. Sormenpesillä ympäröidyt salmiakkimaiset sormiaukot muodostuvat liitoskohdan keskelle. Tuohipeitteisen lutun runkomateriaaliksi sopivat leppä ja haapa; lehdykkä on katajaa.

Luoteisvenäläisen paimenkulttuurin mukaan paimenen voima on hänen sauvassaan ja torvessaan. Niinpä paimen ei antanut kenenkään ulkopuolisen koskea niihin. Kerrotaan, että mahtavimmat paimenet saattoivat johtaa karjan aamuisin metsään ja kutsua sen torvellaan luokseen vahingoittumattomana ennen auringonlaskua metsänhaltijan kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti.  Perimätiedon mukaan miehet ovat joillakin paikkakunnilla  soittaneet  lutulla pahan torjumiseksi syksyisin mennessään nostamaan perunoita. Kaiken muun ohella lutulla on säestetty tanssiakin.

Äänisjärven länsipuolen vepsäläisten ohella luttua ovat soittaneet karjalaiset Aunuksen ja Vienan itäalueilla. Vielä 1900-luvun alkupuolella tunnetun lajin esiintymisestä on yksittäinen tieto myös Pohjois-Savosta.

Halkioputkinen klarinettitorvi

Halkioputkinen klarinettitorvi on lehdykkäkappaleesta ja tuohisesta kaikusuppilosta koostuva, 35-80 cm pitkä soitin. Vitsaksella tai pajunkuorella sidottu suukappale on leppää, mäntyä tai koivua; lehdykkä on tehty tuohesta tai katajasta. Toisinaan torveen on tehty pari sormiaukkoa.
Klarinettitorvi on ollut paimenten soitin, jolla he ovat aamuisin herätelleet kylänväkeä. Päivisin torvi on raikunut omaksi iloksi, viesteinä muille paimenille sekä susien ja karhujen  karkottamiseksi. Tuodessaan karjaa takaisin kylään iltalypsylle paimenet ovat torventoitotuksella ilmoittaneet tulostaan emännille. Vanhojen miestenkin soittopelikseen kelpuuttama laji on tunnettu Pohjois-Pohjanmaalla ja Kaakkois-Lapissa 1900-luvun alkupuolella.

Liimalehdykkäinen klarinetti

Liimalehdykkäinen klarinetti (trono-
pilli) muodostuu männystä väänne-
tystä putkesta, jonka yläpäähän on
vuoltu muutaman sentin pituinen,
suorakaiteen muotoinen lovi. Puhal-
lluspää on tukittu tulpalla ja aukon
kohdalle on liimattu ohut puinen leh-
dykkä. Noin 20 cm pitkä soitin on
muotoiltu kartiomaiseksi ja siihen
on poltettu kolme sormiaukkoa.

Paimenet ovat pitkät päivänsä kuluttaakseen luritelleet rakentamillaan pilleillä paitsi aikansa kuluksi, myös nostattaakseen tuulta. Tuulinen ilma oli paimenille mieluisa, sillä silloin karjaa villitsevät nautapaarmat pysyivät poissa. Soitin on tunnettu 1900-luvun alussa Etelä-Pohjanmaalla.

Sormiaukollinen klarinettitorvi

Sormiaukollinen klarinettitorvi (luuru- ja tuohitorvi, tuohihuilu) on katajasta poraamalla valmistettu
1-3-aukkoinen soitin, jonka päässä on 40-100 cm pitkä tuohinen kaikusuppilo. Ohut lehdykkä on valmistettu katajasta.
Sormiaukollinen klarinettitorvi on ollut paimenten torvi, jonka etäällä metsästä kuuluvaa ääntä moni aikalainen on kertonut ihailleensa. Todennäköisesti klarinettitorvea on käytetty myös tanssien säestämiseen. Soitin on ollut 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa melko harvinainen, vaikka siitä onkin tietoja laajalti, Lappia, Pohjois-Pohjanmaata ja Varsinais-Suomea myöten.

Lanetti

Lanetti (leppätorvi, paimentorvi, liru) on 25-50 cm pitkä, ehytputkinen klarinettisoitin, joka on rakennettu lepästä tai koivusta. Lanetin vinoon puhalluspäähän kiinnitetty katajalehdykkä on samalla puolella, kuin putken yläosaan tehdyt  3-7 sormiaukkoa.  Toisinaan sormiaukot on järjestetty omalaatuisesti lomittain, ja joskus soittimeen on tehty myös peukaloaukko. Lanetin parisenttinen putki laajenee sormiaukkojen alapuolella voimakkaasti, lähes kymmensenttiseksi kaikusuppiloksi.
Todennäköisesti klaneetista kehitetty lanetti on ollut paimenten soittimena 1800-luvulla. Lajin levinnäisyys on keskittynyt Itä-Suomeen ja -Karjalaan, mutta myös Pohjois-Pohjanmaalta ja Hämeestä on löydetty lajin edustajia.