Category Archives: Nauhalehdykät

Karhutorvi

Karhutorvi (paimentorvi) muodostuu pykäläpillistä, jonka päähän on kierretty kaikusuppilo lepän kuoresta tai tuohesta. Pykäläpillin materiaalina on käytetty katajaa tai mäntyä, ja osat on kiinnitetty toisiinsa sulatetulla pihkalla. Kuoritorven alapään halkaisija on ollut noin 10 cm.
Voimakasäänisellä karhutorvella on pyritty matkimaan karhun ääntelyä ilmeisesti metsästystarkoituksessa.  Paikallisesti Etelä-pohjanmaalla ja Etelä-Savossa käytetyn soittimen iästä ei ole tietoa, mutta sen käyttö on lopetettu viimeistään 1900-luvun alussa.

Pykäläpillisarja

Pykäläpillisarja on 15-30 cm pitkä, noin 2 cm paksu ja leveä soitin. Puupalikkaan tai rimaan on tehty 4-10 koloa, suuremmasta pienempään. Jokaisen kolon peittää tulppa, joka puristaa alleen ohuen tuohisuikaleen. Värähtelyraon pinnat on vuoltu hieman koveriksi.
Todennäköisesti Suomessa kehitetyn lajin esikuvana lienee ollut huuliharppu. Aikuiset ovat valmistaneet lapsille pykäläpillejä leikkikaluiksi ainakin Itä-Lapissa ja Pohjois-Karjalassa 1900-luvun alussa. 1900-puoleenväliin mennessä laji hävisi maastamme lähes täysin.

Pykäläpilli

Pykäläpilli (tuohi- ja pajupilli, pilli, pyypiisku, gräslåtå) on 5-10 cm pitkä soitin, jossa ohut, tuohinen lehdykkä puristetaan  runkopalassa olevaan 2 cm:n koloon siihen sopivalla puupalalla. Värähtelyraon pinnat on vuoltu hieman koveriksi. Pykäläpillejä on rakennettu mm. lepästä.
Pykäläpilli on ollut linnustajien ja  paimenten käytössä sekä lasten leikkikaluna. Lajin ydinaluetta on ollut Länsi-Suomi, mutta soitinta tiedetään käytetyn myös Pohjois-Karjalassa ja -Savossa. Pykäläpillillä on soiteltu 1800- ja 1900-luvun vaihteessa.

Pärri

Pärri (pyypilli) on rakenteeltaan nauhalehdykkä, joka on pingotettu kahden kovan ja keskeltä koveran kappaleen väliin. Nauha voidaan tehdä tuohesta, kasvin lehdestä tai sian viertsarakosta; noin 5 cm:n pitkän soittimen runkomateriaaliksi sopii puu tai sarviluu.
Etelä-Pohjanmaalla lähinnä linnustuksessa käytössä ollut soitin lienee länsieurooppalaista alkuperää; toisaalta vastaava soitin on tunnettu myös saamelaisten keskuudessa Kuolan niemimaalla.

Parkkipilli

Parkkipilli (tuohihuilu, kaarnapilli, pärri) muodostuu ohuesta tuohinauhasta, joka pingotetaan kahden koivusta kiskotun  tukevan 7 cm x 3 cm  kaarnanpalan väliin. Lehdykkänä voi tuohen asemasta käyttää myös koivun tai ratamonlehteä.
Parkkipillin tiedetään kuuluneen nuorten poikien soittimiin maamme itärajalla. Näitä 1900-luvulla harvinaisia pillejä on löydetty Karjalan Kannakselta, Kainuusta, Pohjois-Pohjanmaalta, Savosta ja Keski-Lapista. Laji on levinnyt Suomeen Venäjältä todennäköisesti 1700-luvulla.

Nauhapilli

Nauhapilli (heinä, sara-, ruohopilli, viilike) on soitin, joka syntyy peukaloiden väliin pingotetusta nauhasta. Nauhan materiaalina voi olla tuohi, ruoho, saraheinä tai puun lehti.
1970-luvulla tehdyn tutkimuksen mukaan nauhapilli on tunnettu kaikkialla Suomessa ja Karjalassa. Yleisyytensä ja yksinkertaisen rakenteensa vuoksi sen historiaa ja levinnäisyyttä on ollut maailmanlaajuisestikin vaikea selvittää.  Tutkijoiden mukaan tämän, ainakin viimeisen sadan vuoden aikana lasten suosiossa olleen, lajin alkuperä on palautuu esihistoriaan.