Category Archives: Kaksikkolehdykät

Yksisolmuinen putkipilli

Yksisolmuinen putkipilli (putki, töröpilli, putkiluikku ja -soittu) on putki- tai ruokokasvista valmistettu soitin, jossa kaksi pintaa värähtelee toisiaan vasten. Pillin puhalluspää on avoin ja alapään solmu on halkaistu muutaman sentin matkalta. Soittimen pituus on ollut yleensä 30-40 cm. Eripituisia ja-paksuisia putkipillejä on toisinaan soitettu samanaikaisesti.

Perinteen mukaan vanha kansa on varoittanut lapsia ja paimenia soittamasta putkipillejä, sillä se houkuttelee susia ja käärmeitä. Itä-Suomessa pilliä kerrotaan käytetyn käärmeiden kesyttämiseen. Mahdollisesti sitä on käytetty myös metsästyksessä houkutuspillinä.

Yksisolmuinen putkipilli on ollut putkipillien yleisin laji. Siitä on eniten tietoja Savosta ja Länsi-Karjalasta, mutta lajia on tavattu myös Pohjanmaalla ja Hämeessä. Putkipilli lienee kehitetty viimeistään keskiajalla Käkisalmen Karjalassa.

Viillosputkipilli

Viillosputkipilli (putkipilli, låto, pipa, vissla) valmistetaan oljesta tai putkikasvista, jonka keskelle vuollaan muutaman sentin pitkittäinen viilto. Pillin puhalluspää on avoin ja alapää umpinainen.
Pörisevä viillosputkipilli lienee ollut pääasiassa lastensoitin, mutta myös aikuisten miesten tiedetään valmistaneen niitä heinätöiden lomassa. Keski-Suomessa viillosputkipilliä on soitettu myös sarjassa, eli useampia samanaikaisesti. Putkipillejä on saatu talteen lisäksi Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalta, Pohjois-Karjalasta, Pohjois-Savosta ja Läntiseltä Kannakselta. Lännestä mahdollisesti keskiajalla alueellemme kotiutunut soitin on ollut suhteellisen laajalle levinnyt, mutta harvinainen.