Category Archives: Sarvitrumpetit

Sormiaukollinen pukinsarvi

Sormiaukollinen pukinsarvi (mm. soitto- ja päkäränsarvi, paimentorvi ja tyyppä) on sarvitrumpetti, jonka keskiosassa on 2-6 sormiaukkoa. Soittimen ulkosyrjään on yleensä porattu 1-2 ripustusreikää.

Perimätiedon mukaan Lounais-Suomessa, Hämeessä ja Kannaksella naiset ovat olleet pukinsarven tavallisimpia soittajia. Etenkin vanhoilla naisilla oli tapana soittaa korkealla mäellä karja kotiin iltaisin. Soitin on ollut yleisesti paimenten käytössä, mutta sillä on myös tiedotettu mm. rukous- ja ruokailuhetkistä sekä vuodenkierron tärkeistä tapahtumista.

Pukinsarven musiikillinen käyttö omaksuttiin maahamme todennäisesti Ruotsista jo 1500-luvun lopulla. Sormiaukollinen pukinsarvi oli soittimena suosittu kestävyytensä ja musiikillisen monipuolisuutensa vuoksi. Pukinsarvia on säilynyt eniten Etelä-Pohjanmaalta, Satakunnasta, Hämeestä ja Varsinais-Suomesta.

Lehmänsarvi

Lehmänsarvi (mm. torvi, soitinsarvi, tyytty ja tyyty) on sormiaukoton sarvitrumpetti.
Oletettavasti kimakkaäänistä lehmänsarvea on käytetty Lounais-Suomessa kylätorvena, eli sillä on kutsuttu kyläläiset kokoon tarvittaessa.

Lehmänsarveen puhaltaen suomalaiset emännät ovat vielä 1950-luvullakin kutsuneet työväkeä syömään pelloilta. Lehmänsarvia tiedetään käytetyn muun Suomen ohella erityisesti Varsinais-Suomen ja Ala-Satakunnan rajaseudulla sekä Viipurin ympäristössä jo pronssikaudella, 1500 eKr – 500 ekr.

Sormiaukollinen naudansarvi

Sormiaukollinen naudansarvi valmistetaan sonnin tai lehmän sarvesta.  Kärjen katkaisemisen jälkeen puhallusaukkoa on perinteisesti suurennettu polttamalla tarpeen mukaan. Sarvi on hiottu kauttaaltaan sileäksi ja sen oletettavasti 2-5 sormiaukkoa on valmistettu poraamalla.
Naudansarvitrumpetteja on tehty ainakin Kannaksella, Pohjois-Pohjanmaalla ja Ala-Satakunnassa. Tällä harvinaisella soittimella on luriteltu yksinkertaisia sävelmiä todennäköisesti 1800-luvulla.

Pukinsarvi

Pukinsarvi (mm. soittosarvi, jääränsarvi, tyttyrlyy) on pukinsarvesta valmistettu trumpettisoitin, jonka pinta voi olla täysin koskematon tai sileäksi hiottu. Pukinsarviin on usein kaiverrettu valmistajan tai käyttäjän puumerkki ja vuosiluku.

Pukinsarvea tiedetään käytetyn mm. kutsuttaessa väkeä koolle; syömään, kinkereille tai kuolintaloon rukoushetkeen. Pukinsarven tietynlaista puhaltamista on kutsuttu paikallisesti ruuppaamiseksi tai rooppaamiseksi; sen kuuleminen on tarkoittanut yleensä hätää, esimerkiksi tulipaloa tai petoeläimiä.
Sormiaukollista pukinsarvea selvästi harvinaisempaa, sormiaukotonta mallia, on valmistettu eniten Länsi- ja Keski-Suomessa. Pukinsarvia on soitettu yleisesti 1600-luvulta 1900-luvun alkuun.