Category Archives: Trumpetit

Pikkutorvi

Pikkutorvi (paimentorvi) rakennetaan lepästä tai männystä
vääntötekniikalla tai halkaisumenetelmällä. Trumpetin osat
ovat 25 cm pitkä, halkaisijaltaan parisenttinen puuputki ja
sen alapäähän tuohesta kierretty kaikusuppilo. Soittimessa
on 4-6 taltalla tehtyä sormiaukkoa.

Ainoaa säilynyttä pikkutorvea säilytetään Kansallismuseossa.
Pikkutorvesta on saatu tiedonanto myös Kannakselta
1900-luvun alussa.

Brelo

Brelo on puurunkoinen, tuohella päällystetty 650 – 130 cm:n pituinen sormiaukoton trumpettisoitin, jonka putki päättyy irralliseen kaikusuppiloon. Kaikusuppilon materiaalina on toiminut vahva tuohinauha, pelti ja lehmänsarvi. Rungon valmistusmateriaalina on käytetty leppää ja haapaa. Pohjois-Karjalassa brelo on ollut paimenten soitin; Pohjois-Savossa taas kerrotaan breloa käytetyn mm. paimenten kutsumiseen pois metsästä. 1600-luvulla Laatokan länsirannalla luikusta kehitettyä breloa on käytetty paikoin myös Etelä-Savossa ja Inkerissä.

Rozok

Rožok (lävikkö, pukinsarvi) on tuohella päällystetty halkioputkinen puutrumpetti. Soittimessa on 3-5 sormiaukkoa, sekä lähes aina myös peukaloaukko hälytysäänien soittamista varten. Sormiaukkojen sijoittuminen vähitellen laajenevan kaikusuppilon ja puhalluspään lähelle on vaihdellut alueittain. Noin 40 cm pitkän ja laajimmillaan  5 cm paksun soittimen rakennusaineena on käytetty mm. haapaa.

Rožok on kuulunut luoteisvenäläiseen soittimistoon jo 1700-luvulla ja se on levinnyt Inkeriin ja Kannakselle 1800-luvun loppupuolella.

Sormiaukollinen pukinsarvi

Sormiaukollinen pukinsarvi (mm. soitto- ja päkäränsarvi, paimentorvi ja tyyppä) on sarvitrumpetti, jonka keskiosassa on 2-6 sormiaukkoa. Soittimen ulkosyrjään on yleensä porattu 1-2 ripustusreikää.

Perimätiedon mukaan Lounais-Suomessa, Hämeessä ja Kannaksella naiset ovat olleet pukinsarven tavallisimpia soittajia. Etenkin vanhoilla naisilla oli tapana soittaa korkealla mäellä karja kotiin iltaisin. Soitin on ollut yleisesti paimenten käytössä, mutta sillä on myös tiedotettu mm. rukous- ja ruokailuhetkistä sekä vuodenkierron tärkeistä tapahtumista.

Pukinsarven musiikillinen käyttö omaksuttiin maahamme todennäisesti Ruotsista jo 1500-luvun lopulla. Sormiaukollinen pukinsarvi oli soittimena suosittu kestävyytensä ja musiikillisen monipuolisuutensa vuoksi. Pukinsarvia on säilynyt eniten Etelä-Pohjanmaalta, Satakunnasta, Hämeestä ja Varsinais-Suomesta.

Lehmänsarvi

Lehmänsarvi (mm. torvi, soitinsarvi, tyytty ja tyyty) on sormiaukoton sarvitrumpetti.
Oletettavasti kimakkaäänistä lehmänsarvea on käytetty Lounais-Suomessa kylätorvena, eli sillä on kutsuttu kyläläiset kokoon tarvittaessa.

Lehmänsarveen puhaltaen suomalaiset emännät ovat vielä 1950-luvullakin kutsuneet työväkeä syömään pelloilta. Lehmänsarvia tiedetään käytetyn muun Suomen ohella erityisesti Varsinais-Suomen ja Ala-Satakunnan rajaseudulla sekä Viipurin ympäristössä jo pronssikaudella, 1500 eKr – 500 ekr.

Vannetrumpetti

Vannetrumpetti (ranvahtitorvi, kirnutorvi) on suorana laajeneva, yleensä 50-100 cm pitkä, päällystämätön puutrumpetti. Lepästä, haavasta tai katajasta koverretut puolikkaat on puristettu tiukasti toisiaan vasten kataja- tai rautavanteilla. Suomenkielisten käyttämässä torvimallissa poraus on myötäillyt profiilia. Ruotsinkielisten tuohella päällystetyssä ranvahtitorvessa on sitävastoin kolmiosainen, portaittain laajeneva poraus.

Vannetrumpetilla on hälytetty apuvoimia tulipalon sammuttamiseen. Kovaäänisellä torvella on myös kutsuttu seurakuntalaisia hartaustilaisuuteen, työväkeä syömään ja annettu merkkejä metsässä samoileville paimenille tai eksyneille. Paimenet itsekin ovat käyttäneet vannetrumpettia petojen karkottamiseen. Satakunnassa tiedetään aikoinaan puhalletun jouluna torveen, kerran jokaiseen ilmansuuntaan.

Vanhimman puutrumpettimme variantit omaksuttiin maahamme jo 1200-luvulla hansakauppiaiden ja keskiruotsalaisten mukana. Vannetrumpetti ja tiedot soittimen käytöstä maassamme säilyivät rukoilevaisuus-herätysliikkeen tapaperinteen ansiosta 1800-luvun lopulle asti. Vannetrumpetin levikkialue keskittyy Lounais-Suomeen, mutta niitä on löydetty myös Keski-Suomesta. Ranvahtitorvea puolestaan on soitettu Uudellemaalla ja Etelä-Pohjanmaalla.