Category Archives: Sivupuhalteiset tulppakanavahuilut

Umpinainen pitkähuilu

Umpinainen pitkähuilu on kuoriputkesta valmistettu pitkä-
huilu, jonka alapää on tukittu tulpalla. Pajusta rakennetun
huilun pituus on 30-70 cm.

Umpinaisia pitkähuiluja lienee rakennettu lähinnä kestävän
rakenteen vuoksi. Laji on tunnettu Keski-Suomessa ja
Pohjanmaalla todennäköisesti 1900-luvun alkupuoliskolla.

Sivupuhalteinen pajupilli

Sivupuhalteinen pajupilli (pajupilli) on 10-15 cm pitkä pajupilli, jonka tulppa on vuoltu  kiinteästi pillin runkoon. Huilun äänionteloa on pidennetty noin 3 cm puhalluspään suuntaan. Se jatkuu onteloa puolet matalampana, ensin ilmakanavana ja  lopulta puhallusaukkona. Irtonainen kuoriputki, johon on viilletty särmä- ja puhallusaukko, on yhtenäinen sentin verran onteloidun puun molemmille puolille.
Sivupuhalteinen pajupilli, pajupillin ja pitkähuilun yhdistelmä, lienee puhtaasti kotimainen keksintö. Soitin on ollut yleisesti tunnettu Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa vielä 1930-luvulla.

Sormiaukollinen pitkähuilu

Sormiaukollinen pitkähuilu (pajupilli) on kuoriputkesta valmistettu,
alapäästään avoin huilu, jonka pituus on 25-30 cm. Tämä sivu-
puhalteinen  huilu voidaan valmistaa mm. pajusta ja pihlajasta.
Sormiaukollinen pitkähuilu on oletettavasti ollut harvinaisempi
kuin lajin sormiaukoton versio, jolla melodioita muodostetaan
puhalluksen voimakkuutta ja alapään sulkemista eriasteisesti
muuttelemalla.

Pitkähuiluun lienee veistetty sormiaukkoja vasta 1900-luvulla.
Sormiaukollisesta pitkähuilusta on vain yksi paikallinen tiedon-
anto Savosta.

Sivupuhalteinen liukuhuilu

Sivupuhalteinen liukuhuilu (pajupilli) on
pajun kuoriputkesta valmistettu soitin,
jolla musisoidaan liikuttelemalla putken
alapäässä olevaa tulppaa edestakaisin.
Noin 25 cm pitkästä huilusta on raken-
nettu sekä päästä soitettavia, että
pitkähuiluperiaatteella toimivia, sivu-
puhalteisia malleja.

Sivupuhalteisen liukuhuilun rakennus-
periaate on todennäköisesti oivallettu
pitkähuilujen ja pajupillien rakentamisen
yhteydessä 1900-luvun alussa. Sillä ovat
soitelleet ainakin nuoret pojat; improvi-
soinnin lisäksi ohjelmistoon on kuulunut
myös suomalaisia kansanlauluja. Lajista
on paikallisia tietoja Keski-Suomesta ja
Savosta.

 

Pitkähuilu

Pitkähuilu (pajupilli) on kuoriputkesta valmistettu, alhaal-
ta avoin huilusoitin. Sivupuhalteisen huilun puhallus-
päässä on tulppa, jonka koveraksi vuoltu pinta ohjaa
ilman särmäaukkoon.  Sormiaukottoman huilun pituus
on 30-80 cm ja paksuus 1-4 cm. Pitkähuiluja on perintei-
sesti valmistettu pajun, haavan ja lepän oksista, mutta
nykyään niitä tehdään myös muoviputkesta.

Pitkähuilulla on soiteltu paimenessa ollessa improvisoiden ja lintujen ääniä matkien. Aikoinaan lapsia kiellettiin soittamasta tätä heleä-äänistä huilua, sillä sen uskottiin houkuttelevan käärmeitä. Pitkähuilun tiedetään olleen myös linnustajien käytössä sulkien kynistä valmistettuna.

Pitkähuilulla on tutkimusten mukaan luriteltu eniten läntisen Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Koillis-Savon välisellä alueella. Jonkin verran sivupuhalteista huilua tiedetään soitetun myös Hämeessä ja Peräpohjolassa. Mahdollisesti jo rautakaudella kehitetyn pitkähuilun ääni hiljeni maassamme 1900-luvun alussa. Uuden vuosituhannen alussa soitin on jälleen ihmisten huulilla.