Category Archives: Umpinaiset: kiinteärunkoiset

Tremolopilli

Tremolopilli (mm. huilu, soro- ja loitsupilli) on halkaisijaltaan 2-3 cm:n mittainen pajupilli, jonka värähtelevän äänen aikaansaa puhaltamisen vaikutuksesta ilmakammiossa liikkuva pieni esine. Pillin sisälle voidaan laittaa esimerkiksi pieni puupallo, kivi, herne tai viljan jyviä.

Ääneltään tuomarinpilliä muistuttavia tremolopillejä on valmistettu huvin vuoksi Etelä-Pohjanmaalla ja Kymenlaaksossa 1920-luvulla. Pohjois-Savossa on vastaavia huiluja, metallista rakennettuna, käytetty käärmeiden kutsumiseen.

Sointupilli

Sointupilli muodostuu paksuhkoon pajun-
oksaan rakennetuista 2-4 pajupillistä, joiden
särmäaukot, ääniontelot ja ilmakanavat sijait-
sevat vierekkäin, mutta erillään toisistaan.
Sointupillien puhalluspää on tylppä.

Perimätiedon mukaan paimenpojat ovat kokoontuneet soittamaan yhdessä sointu-
pilleillä 1900-luvun alussa. Näitä kaksiäänisiä huilusoittimia tiedetään rakennetun
ainakin Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla 1950-luvulle asti. Sointupilliin on liittynyt,
pajupillin tavoin, loitsu, jota on hoettu kuorta irrotettaessa onnistumisen varmistamiseksi.

Pillipäinen tuohitorvi

Pillipäinen tuohitorvi on pajupilli, jonka päällä on tuohisuppilo. Tuohitorven merkitys pajupillin ympärillä liittyy äänenväriin, eikä se lisää äänen kuuluvuutta.
Pillipäisen tuohitorven rakentaminen on todennäköisesti ollut täysin kotimainen keksintö. Lajista on tietoja Pohjois-Karjalasta ja -Pohjanmaalta 1900-luvun alkupuolelta.

Sormiaukollinen pajupilli

Sormiaukollinen pajupilli (pajupilli) on 15-40 cm pitkä ja 2-3 cm paksu huilusoitin, jonka kuoriputkeen on särmäaukon leikkaamisen yhteydessä tehty yksi tai useampi sormiaukko. Kuoren alla olevaa ilmakammiota on vastaavasti suurennettu. Pillin rakennusaineena voidaan käyttää pajun ohella mm. pihlajaa.
Sormiaukollisia pajupillejä on keksitty rakentaa harvakseltaan eri puolilla Suomea ja Karjalaa 1900-luvun alkupuolella. Laji tiedetään olleen paimenten lurittelusoitin, ja sen valmistamisen on opettanut yleensä ikätoveri tai vanhempi mieshenkilö.

Pajupillisarja

Pajupillisarja rakennetaan kiinnittä-
mällä erilliseen runkoon 5-8 paju-
pilliä, jotka on etukäteen pyritty
virittämään diatonisen sävelastei-
kon mukaan. Pillien viritys onnistuu
särmäaukon ja ilmakammion kokoa
muuttamalla, minkä vuoksi ne ovat
pituudeltaan ja/tai paksuudeltaan
erikokoisia. Pajupillisarjoja on
rakennettu sileistä pajun ja raidan
oksista.

Pajupillisarjasta on tietoja Laatokan
Karjalasta ja Pohjois-Savosta 1900-luvun alusta. Soitin on todennäköisesti keksitty itsenäisesti tai matkimalla kuvallisia esikuvia.

Pajupiipari

Pajupiipari (pajupilli, kolmireikäinen pajupilli) on pajupillin
muunnos, jossa on puhallusaukko kahden puolipyöreän
särmäaukon välissä. Kuoren alla, keskellä pillin 20 cm
pitkää runkoa, on kovera syvennys, jonka kummallakin
puolella on varsinaiset ääniontelot.

Kaksiääninen pajupiipari on tunnettu Peräpohjolassa
ainakin 1930-luvulla. Tästä harvinaisesta huilusoittimesta
on tietoja myös Ruotsin Länsi-Pohjasta ja Kaakkois-Virosta.