Category Archives: Avonaiset: yläsärmäiset

Kazapilli

Kazapilli on 10-20 cm pitkä, sormiaukoton huilusoitin, joka on perinteisesti valmistettu vääntämällä valmistetusta mäntyputkesta. Pillin viistosta puhalluspäästä ilma ohjautuu tulpan ja rungon välistä särmäaukkoon. Kazapillin historiasta tiedetään niukasti; Kaakkois-Suomessa soittimen tiedetään olleen ainakin paimenten käytössä 1800-1900-lukujen vaihteessa. Pilliä on rakennettu Varsinais-Suomessa ja Kymenlaaksossa, Viipurin lähistöllä. Lue lisää

Jatkoslötkö

Jatkoslötkö on kaksiosainen huilusoitin, jonka rakentamiseen käytetään 5 cm pitkä ja 2 cm paksu pajunoksa sekä 15-30 cm pitkä mäntyputki. Huilun puhalluspää muodostuu alapäästään avoimesta pajupillistä, jonka tulppa tukee kuoriputkea alapuolelta. Pajupilli työnnetään mäntyputkeen, johon on tehty 3-4 sormiaukkoa ja liitoskohta peitetään ohuella tuohisuikaleella. Jatkoslötkö on paikallisesti Etelä-Pohjanmaalla kehitetty soitin, jolla lienee soiteltu melodioita omasta… Lue lisää

Jatkoskaza

Jatkoskaza (mäntyhuilu) on kaksiosainen huilu, joka valmistetaan männystä vääntötekniikalla. 15-25 cm pitkän soittimen suukappaleessa on tulppa ja särmäaukko. Ohuemmassa, suukappaleen sisään työnnetyssä pidemmässä putkessa, on muutama sormiaukko. Jatkoskazasta on vain yksi tieto Varsinais-Suomesta; yleisesti sen voidaan katsoa olevan länsisuomalainen kehitelmä huilusta. Soittimella lienee luriteltu huilun omanlaisen virityksen puitteissa. Lue lisää

Lötkö

Lötkö (mm. pajuhuilu, paju- ja leppäpilli) on kuoriputkesta tai putkikasvista valmistettu, 10-30 cm pitkä, alapäästään avoin huilu. Paksuudeltaan 2-3 cm:n huilun materiaaliksi sopii kuoriputken lisäksi mm. koiranputken varsi. Lötköjä ovat rakentaneet pääasiassa nuoret pojat ajankulukseen. 1900-luvun alussa soittimesta oli tietoja alueelta, joka kulkee Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan raja-alueilta Pohjois-Savoon ja -Karjalaan. Sormiaukolliseen lötköön on vuoltu 2-4… Lue lisää

Kynäpiisku

Avoin kynäpiisku (pyypilli) on muutaman sentin mittainen sormiaukoton huilu, joka on valmistettu linnun sulan kynästä tai sääriluusta. Kynäpiiskun voi valaa myös tinasta. Kimeä-äänisiä kynäpiiskuja on valmistettu erityisesti pyiden houkuttelemiseksi. Vielä nykyäänkin metsästykseen käytettäviä piiskuja on oletettavasti rakennettu mm. Laatokan ympäristössä jo 800-luvulla. 1200-luvulla kynäpiiskut levisivät karjalaisten mukana Hämeeseen ja Savoon. 1500-luvulta lähtien savokarjalaiset asuttivat Sisä-Suomen… Lue lisää