Category Archives: Pääpuhalteiset, kiinteätulppaiset kanavahuilut

Tremolopilli

Tremolopilli (mm. huilu, soro- ja loitsupilli) on halkaisijaltaan 2-3 cm:n mittainen pajupilli, jonka värähtelevän äänen aikaansaa puhaltamisen vaikutuksesta ilmakammiossa liikkuva pieni esine. Pillin sisälle voidaan laittaa esimerkiksi pieni puupallo, kivi, herne tai viljan jyviä.

Ääneltään tuomarinpilliä muistuttavia tremolopillejä on valmistettu huvin vuoksi Etelä-Pohjanmaalla ja Kymenlaaksossa 1920-luvulla. Pohjois-Savossa on vastaavia huiluja, metallista rakennettuna, käytetty käärmeiden kutsumiseen.

Sointupilli

Sointupilli muodostuu paksuhkoon pajun-
oksaan rakennetuista 2-4 pajupillistä, joiden
särmäaukot, ääniontelot ja ilmakanavat sijait-
sevat vierekkäin, mutta erillään toisistaan.
Sointupillien puhalluspää on tylppä.

Perimätiedon mukaan paimenpojat ovat kokoontuneet soittamaan yhdessä sointu-
pilleillä 1900-luvun alussa. Näitä kaksiäänisiä huilusoittimia tiedetään rakennetun
ainakin Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla 1950-luvulle asti. Sointupilliin on liittynyt,
pajupillin tavoin, loitsu, jota on hoettu kuorta irrotettaessa onnistumisen varmistamiseksi.

Umpihuilusarja

Umpihuilusarja muodostuu 5-10 suippo-
päisestä umpihuilusta, jotka on sijoitettu
vierekkäin puupalikkaan veistettyihin
koloihin. Soittimeen kuuluvat, pajusta tai
putkikasvista rakennetut, pillit voidaan
virittää muodostamaan diatonisen sävel-
asteikko. Virityksessä hyödynnetään hui-
lun liikuteltavan alatulpan avulla säädet-
tävää putken pituutta sekä pillien paksuutta.

Umpihuilusarjojen valmistus on kuulunut musikaalisten paimenten askareisiin Etelä-Pohjanmaalla 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Tällä omaperäisellä,
huuliharppua muistuttavalla soittimella on soiteltu yksinkertaisia sävelmiä.

Mäntähuilu

Mäntähuilu on umpihuilun sovellutus, jossa soittimen ilmaontelon kokoa voi säätää pitkän ja liikuteltavan alatulpan avulla. Soittimen rakennusaineeksi sopii mm. pajun kuoriputki ja koiranputki.
Mäntähuilu on ollut nuorten poikien soitin ainakin Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa, ja mahdollisesti myös muualla Suomessa. Sillä on luriteltu ja soitettu tanssisävelmiä 1900-luvun alussa.

Kaza

Kaza on mäntyputkesta valmistettu, sor-
miaukollinen huilu. Soittimessa on tylppä puhalluspää, kiinteä tulppa ja särmäaukko. Perinteisesti pajusta tai lepästä valmiste-
tussa kazassa on ollut 2-5 sormiaukkoa. Kuvan kaza on rakennettu seljasta.

Soitin on ollut melko harvinainen 1900-luvun alussa. Tiedetään kuitenkin, että paimenpo-
jat ovat rakennelleet kazoja Keski-Pohjan-
maalla, Etelä-Vienassa ja Aunuksessa. Myös kaskenkaatajat ovat käyttäneet soitinta mahdollisesti  signaali- ja ajanviete-tarkoituksiin.

Historiallisesti puinen kaza on tunnettu jo 1000-luvulta lähtien kiertävien muusikoiden soittimena mm. Venäjän Novgorodissa. Länsi-Suomeen lajin oletetaan levinneen Keski-Euroopasta Saksan ja Tanskan kautta.

Petäjäpilli

Petäjäpilli (mäntypilli, huilu) on tehty perinteisesti männystä vääntötekniikalla. 8-15 cm pitkän huilun särmäaukko on parin senttimetrin päässä suiposta puhallusaukosta, ja alapää on umpinainen.
Paimenet ovat rakentaneet petäjäpillejä Etelä-Pohjanmaalla ja Karjalan Kannaksella 1900-luvun alussa.