Category Archives: Reunahuilut

Raakku

Raakku on simpukankuoresta tehty
reunahuilu. Lapset näpersivät sim-
pukoista soittopelejä puhkomalla
reiän niiden tylpälle sivulle. Kun
tähän astiamaiseen huiluun puhal-
letaan oikeassa kulmassa, syntyy
korkeita piippaavia ääniä. Vaikka
melodiaakin voi puhallusvoimakkuu-
della jonkun verran säädellä, raakul-
la tiedetään soitetun enimmäkseen
nopeita rytmikuvioita.

Pohjois-Pohjanmaalla lajia on valmistettu jokihelmisimpukoista,joiden mukaan soitin on saanut nimensä. Muutkin kookkaat simpukkalajit sopivat tämän reunahuilun rakennusaineeksi.

Liukuva reunahuilu

Liukuva reunahuilu muodostuu kahdesta sisäkkäin työnnetystä putkesta,  jotka voivat olla esimerkiksi luuta, koiranputkea tai ruokoa. Alaosan yläpäästään umpinainen, liikuteltava tulppa voi myös olla puuta. Isomman yläputken sopiva halkaisija on 1,5-3 cm. Sen puhalluspään muoto on suora tai soittamisen helpottamiseksi harjamaiseksi leikattu.

Reunahuilujen historian arvellaan ulottuvan kivikaudelle saakka. Tämä reunahuilun kotimainen sovellutus lienee ollut erittäin harvinainen ja sitä on käytetty kenties vain Jyväskylän seudulla 1950-luvulla.

Vihellysputki

Vihellysputki (mm. vihellys, putki, putki-
pilli, huilu) on alapäästään umpinainen
reunahuilu. Huilun puhalluspää on suora
tai vastakkaisista suunnista vinoksi
leikattu. 10-40 cm pituisia vihellysputkia
on valmistettu koiranputken ohella män-
nystä, lepästä ja luusta. Soittimeen on
toisinaan tehty 1-4 sormiaukkoa. Vihel-
lysputkina on käytetty myös onttoput-
kisia avaimia ja luodin hylsyjä.

Suomessa tunnetaan huonosti vihellys-
putkiin liittyvä historia ja käytänteet. Koiranputkesta ja männystä vääntämällä saadusta putkesta tätä ikivanhoihin reunahuiluihin kuuluvaa lajia on valmistettu ainakin 1920-luvulla. Lisäksi pikku
poikien kerrotaan puhaltaneen avaimiin pelotellakseen ihmisiä iltaisin. Vihellys-
putkien käytöstä on hajanaisia tietoja Keski- ja Länsi-Suomesta, Laatokan pohjoisrannalta sekä Karjalan Kannakselta.