Category Archives: Huilut

Pajupiipari

Pajupiipari (pajupilli, kolmireikäinen pajupilli) on pajupillin muunnos, jossa on puhallusaukko kahden puolipyöreän särmäaukon välissä. Kuoren alla, keskellä pillin 20 cm pitkää runkoa, on kovera syvennys, jonka kummallakin puolella on varsinaiset ääniontelot. Kaksiääninen pajupiipari on tunnettu Peräpohjolassa ainakin 1930-luvulla. Tästä harvinaisesta huilusoittimesta on tietoja myös Ruotsin Länsi-Pohjasta ja Kaakkois-Virosta. Lue lisää

Mäntyhuilu

Mäntyhuilu on puurunkoinen, molemmista päistään avonainen huilu, jossa on 2-8 sormiaukkoa. Huilun vinoksi leikatussa puhalluspäässä on ovaalinmuotoinen särmäaukko, ja tulpan muodostaa soittajan kieli tai alahuuli. Perinteisesti vääntötekniikalla valmistetun huilun pituus on noin 30 cm. Huilun sormiaukot on soittoasennon vuoksi sijoitettu eri linjaan särmäaukkoon nähden. Mäntyhuiluilla ovat soitelleet mm. lammaspaimenet ja niittotyöläiset aikansa kuluksi. Soitin lienee… Lue lisää

Kuumarihlattu pajupilli

Kuumarihlattu pajupilli on noin 25 cm pitkä, sormiaukollinen pajuhuilu. Soittimen suipossa puhalluspäässä on kuoriputkeen vuoltu särmäaukko ja irrallinen tulppa. Huilun alaosan poraus ja  sormiaukot on valmistettu polttamalla. Nuoret pojat ovat valmistaneet kuumarihlattuja pajupillejä sisätiloissa, uunin hiilloksella. Ilmeisesti soitinta on rakennettu myös ulkona nuotiolla kalastamisen tai heinänteon lomassa. Onnistuneella soittimella on soitettu mm. Ukko Nooa-sävelmää. Kuumarihlattu… Lue lisää

Koverrettu puuhuilu

Koverrettu puuhuilu on halkaisutekniikalla valmistettu kartiomainen puuhuilu, jonka saumakohtiin on liimattu kaksi pitkää tuohisiisnaa. Huiluun on veistetty neljä sormiaukkoa, ja rungon ympärille on kierretty narua tai tuohta. Tämä Suomessa erittäin harvinainen huilutyyppi on tunnettu Etelä-Savossa 1930-luvulla. Todennäköisesti puuhuilun historia ulottuu 1800-luvulle, lähinnä Aunukseen ja Karjalan Kannakselle. Lue lisää

Kazapilli

Kazapilli on 10-20 cm pitkä, sormiaukoton huilusoitin, joka on perinteisesti valmistettu vääntämällä valmistetusta mäntyputkesta. Pillin viistosta puhalluspäästä ilma ohjautuu tulpan ja rungon välistä särmäaukkoon. Kazapillin historiasta tiedetään niukasti; Kaakkois-Suomessa soittimen tiedetään olleen ainakin paimenten käytössä 1800-1900-lukujen vaihteessa. Pilliä on rakennettu Varsinais-Suomessa ja Kymenlaaksossa, Viipurin lähistöllä. Lue lisää

Jatkoslötkö

Jatkoslötkö on kaksiosainen huilusoitin, jonka rakentamiseen käytetään 5 cm pitkä ja 2 cm paksu pajunoksa sekä 15-30 cm pitkä mäntyputki. Huilun puhalluspää muodostuu alapäästään avoimesta pajupillistä, jonka tulppa tukee kuoriputkea alapuolelta. Pajupilli työnnetään mäntyputkeen, johon on tehty 3-4 sormiaukkoa ja liitoskohta peitetään ohuella tuohisuikaleella. Jatkoslötkö on paikallisesti Etelä-Pohjanmaalla kehitetty soitin, jolla lienee soiteltu melodioita omasta… Lue lisää