Category Archives: Kiinteätulppaiset astia- ja lieriöhuilut: savihuilut

Savikukko

Savikukko on yläsärmäinen savihuilu,
jonka pituus ja korkeus ovat vaihdel-
leet. Lajille ominaisia piirteitä ovat
kaksi sormiaukkoa, jalustallisuus,
linnun abstrakti pään muoto sekä
toisinaan huomattava kapeakau-
laisuus. Linnut on muotoiltu ja
koristeltu huolellisesti. Yläsärmäisiä
savikukkoja on talletettu 1900-luvun
alkupuoliskolla Lounais-Suomesta ja
Satakunnasta. Lajin lienee vanhaa
Prunkkalan seudun muotoilua tai
savenvalaja Oskari Salmivaaran
kehittämä malli.

Nukkemainen savihuilu

Nukkemainen savihuilu on rakenteeltaan
astia- tai lieriöhuilu, joka kuvaa nisäkästä.
puhalluspilli tai imuke on sijoitettu yleensä
tonttua tai tyttöä esittävän hahmon taakse.
Lajin varianteissa ei ole ollut sormiaukkoja.

Saatavissa olevien vähäisten tietojen mu-
kaan karjalaiset kauppiaat ovat myyneet
1920-luvulla nukkemaisia savihuiluja.
Huiluja lienee valmistettu ainakin Mustan-
meren lähistöllä, josta niitä on viety mm.
Pietariin myytäväksi. Suomen ja Karjalan alueesta vain Vaasan ruotsinkielisellä
seudulla saviteollisuuden tiedetään tuottaneen vastaavia huiluja, tontun muotoisina.

Matala yläsärmäinen savikukko

Matala yläsärmäinen savikukko on
huilu, jonka pituus on korkeutta
suurempi. Soittimen puhallusaukko
on linnun pyrstössä ja ilma purkau-
tuu ulos linnun selässä olevan au-
kon kautta. Savikukon museoihin
talletetut mallit poikkeavat suuresti
toisistaan, johtuen oletettavasti
siitä, että osa pilleistä on saanut
alkunsa kotioloissa ja toiset savipajoissa sarjatuotantona. Museoihin talletettujen
huilujen joukossa on kömpelösti muotoiltuja ja viimeisteltyjä, sormiaukottomia ja
kahdella sormiaukolla varustettuja malleja. Huilut ovat keltapunaisia ja ruskeita;
osa on lasittamattomia, toiset lasitettuja. Joukut savihuiluista muistuttavat muo-
doiltaan oikeaa lintua, kuten teertä, vesilintua tai käkeä.

Matalia yläsärmäisiä savikukkoja on talletettu 1900-luvun alkupuoliskolla Lounais-Suomesta, Uudeltamaalta, Pirkanmaalta ja Pohjanmaalta.

Matala kukkopilli

Matala kukkopilli on alasärmäinen
savihuilu, jonka pituus on korkeutta
suurempi. Lajille tunnusomaisia
piirteitä ovat yksinkertaisuus ja
viimeistelemättömyys. Muodoil-
taan sen variantit muistuttavat
teertä tai vesilintua. Ilmeisesti
kotioloissa, yleisemmin punasa-
vesta valmistetuissa pilleissä ei ole jalustaa. Huilusta on löydetty sormiaukottomia ja 2-aukkoisia malleja.

Kymenlaaksosta, Uudeltamaalta ja Pohjanmaalta pelloilta löydetyt matalan kukkopillin edustajat lienevät säilyneistä savihuiluista kaikkein vanhimpia. Huilujen alasärmäisyys viittaa niiden itäiseen alkuperään.

Korkea yläsärmäinen savikukko

Korkea yläsärmäinen savikukko on
huilu, jonka korkeus on pituutta suu
rempi. Jalustallisiin savikukkoihin on
puhkaistu sormiaukko kummallekin
sivulle. Kukkojen väritys on vaihdellut
savipajan mukaan punavalkoisesta
tiilen-ruskeaan ja valkoruskeasta sini-
mustaan. Kaikki lajin edustajat ovat
huolellisesti muotoiltuja, maalattuja tai
lasitettuja. Tällaisia savikukkoja lienee
harvoin tehty itse, vaan ne on ostettu toreilta.

Korkeita yläsärmäisiä savikukkoja on talletettu museoihin eniten Lounais-Suomesta; niitä on valmistettu mm. Vammalassa, Prunkkalassa ja Heinävedellä 1900-luvun alkupuoliskolla.

Korkea kukkopilli

Korkea kukkopilli on alasärmäinen savihuilu, jonka
korkeus on pituutta suurempi. Lajille tyypillisiä
piirteitä ovat jalallisuus, huolellisesti muotoiltu
harja ja heltta sekä pistekoristelu. Lajin alkuperäi-
sessä mallissa, ns. Muolaan kukkopillissä, on
vain yksi sormiaukko rinnassa. Jäljitelmissä
sormiaukkoja on ollut enemmänkin, jopa neljä.
Lajin kaikki pillit ovat olleet maalattuja.

Korkea kukkopilli on Kannaksen Muolaan pitäjän savipajojen perintöä 1900-luvun alkupuolelta. Lajin jäljitelmiä on myyty myös mm. Turun torilla 1900-luvun alkupuolella.