Michiganin Hancockiin!

Johtaja James Kurtti Amerikansuomalaisesta Perinnekeskuksesta (Finnish American Heritage Center) vieraili luonani loppiaisen jälkeen. Suunnittelimme Hancockiin alkukesäksi Folk School -työpajojani. Näillä näkymin rakennamme ainakin komeita tuohitorvia, karjalaisia lävikkö-klarinetteja sekä olki-, ruoko- ja nynnypillejä. Mikäli mahdollista, tarjoamme myös tilaisuuden rakentaa sarvitrumpetteja. Tuohet torviin kiskomme koivuista paikallisessa metsässä. Veistelemme luonnon helmassa myös erilaisia pajupillejä sekä musisoimme voikukan varsilla ja ratamonlehdillä.

Finnish American Reporter -lehden päätoimittajana James oli kiinnostunut paikallisista kädentaitajista. Ylpeänä esittelin salolaisen Reijo Lillukkamäen, mahtavan ruoko-taiteilijan, turkulaisen tuohitaiturin Sulo Määtän ja kyröläisen Eino Järvenmäen, jolta saimme vitsaksilla sidotut vihdat. Eino taitaa myös varpu- ja risuluutien teon sekä tuohella soiton – ensi juhannuksena Michiganissa minäkin osaan! Taivaannaula ry:n asiantuntija John Björkmanin kanssa keskustelimme muinaisesta suomalaisuudesta ja museolehtori Iiris Hyyry johdatti käsityöläismuseon historiaan. Pikaisesti poikkesimme myös Kuralan Kylämäen taitotiistai-työpajassa ihailemassa nuuttipukin naamareita ja joulukuusen neulasten luovaa uusiokäyttöä.

Jouluiloa

Käyn taas joulunviettoon Kosken palvelukeskuksen kautta. Jouluisen laulutuokion lisäksi ohjaan vanhuksille tuolijumpan ja juttelemme rauhassa.  Kenties saan ideoita seuraavaan apurahahakemukseen. Kiitän kuluneesta vuodesta kaikkia elämääni koskettaneita.

Meidän metsämme on tärkeä

Olin työryhmässä mukana järjestämässä Meidän metsämme -kannanottoa, joka toteutettiin myrskyvaroituksen vuoksi Helsingin Tuomiokirkon kryptassa 27.10.  Vaikuttamisen palo ei ole sammunut, ja tietynlaiset tekstit  mielipidekirjoitus-osastolla ovat saaneet minut  antamaan vastineeni. Savon Sanomat julkaisi kirjoitukseni 13.11. Maaseudun tulevaisuuteen lähetin tällä viikolla myös lukijapostia, aika näyttää, julkaistaanko.

Musiikkia ikäihmisille

Kävin äskettäin tuuraamassa isosiskoa Turun ja Kaarinan seurakuntien veteraani-
kerhossa. Kiinnostus paimensoittimia kohtaan oli samalla tasolla kuin oma haluni
jakaa tietotaitoani, siis huippulukemissa. Kun tuli puhe itkuperinteestä, innostuin
myös esittämään Kiitositkun vanhenemiselle. Lopuksi lauloimme Tapio Rautavaaran
tunnetuksi tekemiä iskelmiä kantelesäestyksellä. Muutama mukaankin lauluintoinen
sai laulujen sanat mukaansa, ja minä sain antaa käyntikorttini.

Yhtä mukavaa oli musisoida keikkaa edeltävänä päivänä Kosken palvelukeskuksen vanhuksille ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa. Viime viikolla kävin viemässä cd-levyillä toivemusiikkia eräälle mummo-ystävälleni, soitin on ollut hänellä lainassa jo yli vuoden. Arvostamme toisiamme ja vuorovaikutus on antoisaa. Ikkunalla on edelleen punatulkku, jonka tein hänelle ystävänsä avustuksella yhteisissä tapaamisissa viime syksynä.

Kruunuja metsäläisille

Olkaamme metsäläisiä kruunattu pää pystyssä. Luonnollisuus on arvo,  jota haluan
edistää. Järjestin Turun Koroisilla ja kotonani työpajoja, joissa rakennettiin metsä-
kruunuja Meidän metsämme -kannanottoon. Kurkkaa kuvia erilaisista malleista,
tee oma kruunu ohjeiden avulla, ja näytä se Senaatintorilla 27.10. Metsäisen oma-
kuvasi sekä muita kuvia ja ajatuksia voit jakaa myös somessa #meidänmetsämme
(fb, twitter, instagram).